Emil Suominen
Kyseessä on todennäköisesti heti vankilasta vapautumisen jälkeen vuonna 1923 otettu kuva, josta Emil kirjoittaa muistelmissaan. SKS KIAK2017:1.
Det här är sannolikt den bild som Emil skriver om i sina memoarer och som togs genast efter frigivningen från fängelset 1923. SKS KIAK2017:1.
Emil Suominen syntyi vuonna 1889 Askaisissa, mutta muutti töiden perässä Maarian Raunistulaan aivan Turun rajan tuntumaan. Hän työskenteli Turun Kivipainossa ja Kaakelitehtaalla ja kouluttautui veneenveistäjäksi. Emil oli aktiivinen työväenliikkeessä nuoresta pitäen, hänet valittiin esimerkiksi oman työväen ammattiosastonsa sihteeriksi jo 16-vuotiaana. Sodassa hän yleni Maarian punakaartin komppanianpäälliköksi. Hän jäi vangiksi Lahdessa ja oli kahteen otteeseen vankina Tammisaaren pakkotyölaitoksella. Emil eli pitkän elämän Turussa. Yli 80-vuotiaana hän ehti nähdä ensimmäisen lapsenlapsen lapsenlapsensa. Samoihin aikoihin myös valmistui hänen muistelmakäsikirjoituksensa Elämän piikkitynnyrissä, jossa hän kuvasi elämäänsä aina syntymästä jälkimmäiseen vankeuteen saakka. Hän halusi tuoda julki kokemuksensa työväenliikkeessä toimimisesta, sisällissodasta sekä etenkin punavankien kohtelusta oikeuslaitoksessa ja vankiloissa, mutta ei löytänyt käsikirjoitukselleen kustantajaa. Yksityisten henkilöiden suojan vuoksi joitain nimiä ja osia on poistettu aineistosta, mutta teksti on luettavissa kokonaisuudessaan arkistossa. Arkistoaineisto löytyy SKS:n arkistosta (SKS KIA Aulikki Oksasen arkisto). Puhtaaksikirjoitus.
Emil Suominen föddes 1889 i Villnäs men fick arbete i Raunistula i S:t Marie alldeles vid gränsen till Åbo och flyttade dit. Han arbetade på Åbo Stentryckeri och Åbo Kakelfabrik och utbildade sig till båtbyggare. Emil var sedan unga år aktiv i arbetarrörelsen och valdes till exempel redan som 16-åring till sekreterare i sin egen arbetarfackavdelning. I kriget avancerade han till kompanichef för röda gardet i S:t Marie. Han togs till fånga i Lahtis och var fånge på Ekenäs tvångsarbetsinrättning i två repriser. Emil levde ett långt liv i Åbo. Som över 80 år gammal hann han se sitt första barnbarns barnbarn. Vid samma tid blev manuskriptet till hans memoarer Livets spiktunna färdigt. I dem skildrade han sitt liv från födseln ända till den senare fängelseperioden. Han ville föra fram sina erfarenheter av arbetarrörelsen, inbördeskriget och i synnerhet behandlingen av röda fångar i rättsväsendet och fängelserna, men han hittade ingen utgivare för sitt manuskript. För att skydda privatpersoners integritet har en del namn och vissa delar strukits i materialet men i arkivet kan texten läsas i sin helhet. Arkivmaterialet finns i Finska Litteratursällskapets arkiv (SKS KIA Aulikki Oksasen arkisto).
Elämän piikkitynnyrissä
